perjantai 5. syyskuuta 2014

... Arkea ja juhlaa ...


No niin... Nyt on meidän perheessä kesälomat lusittu ja arki on jälleen koittanut. Pete aloitti maanantaina taas työt ja me olemme Bellan kanssa yrittäneet keksiä päivisin tekemistä. Oli niin mukavaa viettää koko elokuu aikaa perheen kesken. Uimassa tuli käytyä ja kavereiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Ensimmäinen arkiviikko on mennyt yllättävän kivuttomasti. Olen yrittänyt pitää itsenikin kiireisenä tytön päiväunien ajan, jotta aika kuluisi nopeasti. Maanantaina ladoin polttopuita puuvajaan, tiistaina jatkoin jäljellä olevia maalaustöitä ja pari seuraavaa päivää meni kyläillessä. 




Paljoakaan ei varsinaisesti ole tapahtunut Isabellan kehityksessä. Neiti tietysti seisoo jo tuetta aika pitkiäkin aikoja ja tänään hän nousi ensimmäisen kerran ilman tukea seisomaan. Pirpana kävelee Brion taaperokärryn kanssa jo komeasti, mutta ilman tukea ei neiti vielä astele. Yksi uusi hammas sen sijaan on putkahtanut esille! Viisi pientä naskalia pilkistää tällä hetkellä suusta. Ja on Bella oppinut tulemaan sohvalta oikeaoppisesti alas, vaikkei sinne vielä osaa kiivetäkkään. Nyt kun listasin edistyksen, niin onhan tyllerö sittenkin kehittynyt aika roimasti. Ensiaskeleita kuitenkin edelleen odotellessa. <3


Välillä tosin kuvitellaan, että kärry liikkuisi itsestään. -.-


Käytin neidin maanantaina meidän vaa'allakin. Painoa ei ollut käytännössä tullut yhtään, sitten viime neuvolakäynnin. 7,8kg:sta oli paino noussut 7,9:ään. Kotivaaka saattaa tosin heittää jonkun verran, mutta tuskin enempää, kuin 200-300 grammaa. Itse olen kasvanut taaperona samaa tahtia, joten siksi en ole varsinaisesti huolissani tytön kasvusta, mutta olisi se silti suotavaa, että painoa tulisi enemmän. Likka tosin hättää ja touhuaa niin paljon jatkuvasti, että ei ihmekkään, jos kaikki ruoasta saatu energia menee touhuamiseen kasvun sijaan. 



En myöskään ole kovinkaan tarkka herkkujen kanssa. Kun olemme kylässä, niin tyttö saa rouskuttaa maissinaksuja ja kahvipöydästä saa maistaa pullaa tai keksiä, mitä milloinkin. Eihän sokeri tietenkään hyväksi ole, mutta tämä pirpana on sen verran solakassa kunnossa, että parempi vain, jos tulisi hieman massaa lisää. Kuukauden verran olen syöttänyt Bellalle myös välipalaksi jugurttia, banaania tai jotain vastaavaa hieman täyttävämpää, kuin pelkkä hedelmäpiltti. 

Myös isin jätskiä saatiin maistaa...
Kesä oli kyllä erittäin vauhdikas ja aika kului siivillä. On ollut juhlia, jos jonkinlaisia ja neiti on siirtynyt nukkumaan isojen tyttöjen sänkyyn. Bella tosiaan onnistui pelästyttämään minut pahasti eräänä aamuna, kun hän jollain ihmeen kaupalla putosi pinnasängystä! Ihme kyllä tästä uudesta sängystä hän ei ole kertaakaan tullut pois. 


Juhlista puheen ollen, niin elokuun alussa olivat serkkuni häät, jotka olivat muuten aivan mahtavat! Bellakin käyttäytyi todella nätisti. Sain taas olla ylpeä tyttärestäni. :)

Isabella syöttää enolle maissinaksuja. :D

Saimme myös suuren kunnian toimia kummeina pikkuiselle Veeti-pojalle <3 




Kohta on taas aika laittaa kotiin valokuvausliike pystyyn ja alkaa räpsiä Isabellan 1v. kuvia! Askartelin kuvauksia varten korurasian, joka toimii rekvisiittana. Minulla on jo monenlaista ideaa kuvaa varten ja täytyy vain toivoa, että pikku prinsessa on sinä päivänä aurinkoisella päällä.



Sitä en kyllä pysty käsittämään millään, että tuo pikkuvauva olisi muka jo vuoden vanha... Vain hetki sitten se joi tuttipullosta, oppi kääntymään ja  hymyili ensi kertaa. Nyt se alkaa kohta kävellä ja hetken kuluttua oppii puhumaan. Sitten se meneekin jo ylä-asteelle ja alkaa tuoda poikia kotiin ja ja ja...
Äidin ikäkriisi alkaa olla myös kohtalainen. Hiukset alkavat hetken päästä harmaantua ja ensimmäiset rypyt tekevät kohta tuloaan. Pian häämöttää jo eläkeikä ja rollaattori. Näen jo sieluni silmin, kun Pete kiikkuu ärsyttävästi narisevassa keinutuolissa, juo kahvia ja lukee Turun Sanomaa päivästä toiseen. Yhdessä stalkkaamme ikkunasta naapurin klopin touhuja, joka todennäköisesti pyörittää kotonaan bordellia, siihen tahtiin ramppaa tyttöjä. Tätä seuratessamme hörppäämme taas kahvia ja haukkaamme palan sokerikorpusta. 

Tässä olisi nyt kuitenkin vielä kuva nykypäivästä, kun meiltäkään ei vielä hampaat varise ja sokerikorppu herättää ajatuksia; "Miksi ihmeessä joku haluaa syödä kivikovaa leivän känttyä, johon on heitetty jouluisesta riisipuurosta ylijäänyt kaneli-sokeri seos?!"

Serkun häät. <3
 

Sincerely yours: kara-x