... Koira VS. Lapsi ...

Katsoin tässä eräänä päivänä elokuvan, nimeltään Hachiko. Tämä oli ehdottomasti yksi koskettavimmista elokuvista, mitä olen koskaan nähnyt. Itkin, kuin pikkuvauva!

Tarina kertoo koirasta, joka on tottunut saattamaan, sekä hakemaan isäntänsä joka päivä rautatieasemalta, miehen tullessa töistä. Hachin isännän kuollessa, ei koira pysty muuttamaan opittuja tapojaan, vaan menee uskolisesti joka päivä odottamaan isäntäänsä palaavaksi. 11 vuoden jälkeen, koira sulkee silmänsä ja nukkuu pois, edelleen odottaen. Tarina perustuu tositapahtumiin. Tosielämän Hachiko vartoi uskollisesti isäntäänsä 9 vuoden ajan. Koiralle on pystytetty pronssi-patsas paikalle, jossa se istui. Tosielämän Hachi ei ehkä kuollut asemalle, mutta se ei tee koiran teoista yhtään sen väheksyttävämpiä. Jokainen voi vain miettiä, kuinka monta päivää mahtuu 9 vuoteen. Se on pitkä aika odottaa rakastaan. Varsinkin, kun kaikki odotus on turhaa. Tämä tarina määrittää tosi ystävyyden.

Pitkän aikaa katsoin elokuvaa naama mutrussa ja nieleskelin itkuani. Ensimmäisen kyyneleen karatessa poskelleni, seurasi sitä totaali romahdus. Bellakin katsoi kummissaan, että mitä ihmettä se äiti vollottaa. Jos joku pystyy katsomaan tämän elokuvan ilman pienintäkään tunteenpurkausta, niin ihmettelen suuresti.

Päätin vakaasti, että kun meidän perheeseen joskus tulee uusi koira, tulee sen nimeksi Hachi. Ei tarvitse ihmetellä, jos julkisilla paikoilla koiraa huutaessa, ohikulkija tulee tarjoamaan nenäliinaa. Nimi, kun kuulostaa oikein lausuttuna enemmänkin aivastukselta.

Tämän kaltaisia koiria on toki harvassa ja uskon, ettei kukaan pysty kouluttamaan koiraa moiseen aikataulujen noudattamiseen. Tämän täytyy lähteä eläimestä itsestään.

Henkilökohtaisesti minua ärsyttää, kun vähän väliä nousee otsikoihin juttuja, että vieras koira on purrut lasta. Näille karvakasoille ihmiset jakavat tappotuomion ilman, että edes miettivät asiaa toiselta kannalta. On totta, että jos agressiivinen koira käy ihmisen/lapsen päälle, on asialle tehtävä radikaaleja toimenpiteitä. Tämä yleensä tarkoittaa ikiuneen saattoa. Väitän kuitenkin, että suurin osa näistä hauvoista, jotka ihmistä hälväisee, ovat todellisuudessa erittäin kilttejä. Kuinka moni vanhempi muistaa toitottaa lapselleen, ettei vierasta koiraa saa silittää ilman lupaa, saatikka sitten repiä hännästä tai korvista. Koira on eläin, siinä missä muutkin. Perusluonteeltaan kiltti hauvakin saattaa joskus joutua puolustautumaan. Se ei tarkoita, että koira olisi agressiivinen, vaan se yksinkertaisesti yrittää ilmoittaa esim. lapselle, että tekosi ei ole suotavaa. Jos minua tulisi kaupungilla joku repäisemään hiuksista, niin en minäkään vastaa seurauksista. Näitä asioita voi olla monen ei-koiraihmisen vaikea ymmärtää. Omaa lastaan paapotaan, eikä lapsessa koskaan ole vikaa. Itse, sekä äitinä, että koiraihmisenä osaan lukea omaa hauvaani paremmin, kuin avointa kirjaa. Näen sen ilmeestä heti, kun  Bella tukistaa turhan lujaa ja puutun asiaan välittömästi. Lily sietää hyvin Isabellan kovakouraisuutta, mutta ei senkään tarvitse sitä ehdoitta sietää. Kyllä eläimelläkin täytyy olla oikeus osoittaa, milloin siihen sattuu tai koska se tuntee itsensä uhatuksi. Lemmikit antavat lapsille tilaa ja rauhaa, kun ne sitä tarvitsevat, joten on vähintäänkin reilua, että me opetamme myös lapsemme kunnioittamaan lemmikkiemme yksityisyyttä. Lapset osaavat pelottaa eläimiä ylivilkkaudellaan ja uteliaisuudellaan. Kukapa ei olisi joskus halunnut kurkata vieraan turren suuhun?

Jottei kenellekään jää epäselväksi, niin mikäli eläin on todellakin luonteeltaan agressiivinen, niin ei se sovi ihmisten ilmoille. Minä puolustan tässä postauksessa ainoastaan niitä tavallisia perhe-koiria, jotka pelästyneenä tai kivuissaan yrittävät saada itsensä ymmärretyiksi. Minä aijon kasvattaa Bellan tietämään, miten niin Lilyä, kuin muitakin koiria ja eläimiä kohdellaan. Puolustan lastani viimeiseen asti, enkä tietenkään halua hänelle sattuvan mitään pahaa. Jos Bella kuitenkin joskus menisi palluttamaan tuntematonta koiraa varoituksista huolimatta ja koira joutuisi näyttämään tytölle rajansa, niin hakisin syytä enemmänkin itsestäni, kuin eläimestä.

Risu & Lily <3

 Kerran sattui minullekkin tilanne, etten ollut varma miten koirani suhtautuu. Olin lenkillä vanhemman koirani kanssa, joka nyt on muuttanut talveksi vanhempieni luokse. Huomasin vähän matkan päässä erittäin humalaisen tai muissa aineissa olevan naisen, ylittämässä tietä. Nainen käveli suoraan rekan eteen. Kuljettaja onnistui kuitenkin pysäyttämään ajoneuvonsa ennen, kuin alkoi sataa ruumiita. Päihtynyt nainen alkoi huutamaan rekka-kuskille törkeyksiä, näyttämään hävyttömiä käsimerkkejä ja jäi seisomaan keskelle tietä. Aikansa riehuttuaan, suostui nainen vihdoin päästämään rekan jatkamaan matkaansa. Humalainen lähti kävelemään kohti meitä. Jokainen, joka tuntee koirani Risun on varmasti samaa mieltä, että kiltimpää ja leikkisämpää koiraa saa hakea. Ainoana paheena sillä on pystykorvalle ominainen räksytys. Kun risu näki tämän naikkosen hoipertelevan ja huojuvan meitä kohti, alkoi se haukkua. Tästä nainen riemastui ja alkoi huudella vuorostaan koiralleni törkeyksiä. Kun olimme vain muutaman metrin päässä toisistamme huomasin, että eukko aikoo selvästi tulla taputtelemaan koiraani, edelleen suu vaahdossa kamaluuksia huutaen. Sanoin ystävällisesti naiselle, että ei ole hyvä idea tulla taputtelemaan koiraa, kun olet selvästi päihtynyt ja agressiivisessa mielentilassa. Totesin myös, etten tiedä yhtään, miten Risu hänen toimintaansa reagoisi. Kiitokseksi tästä, sain akalta kunnon saarnan siitä, etten ole kouluttanut koiraani kunnolla ja että tuollaiset rakit pitäisi tappaa. Jatkoin itsepintaisesti koko ajan kävelyä. Vielä pitkän tovin jälkeenkin sain kuunnella hänen haukkuvan minua huoraksi ja kusipääksi, sekä koiraani agressiiviseksi piskiksi, joka tarvitsee kuulan kalloonsa. Olen aina ollut ehdottoman varma tämän koirani kiltteydestä, mutta tässä tilanteessa, jos tämä humalainen ihminen olisi tullut yhtään lähemmäs, en todella tiedä miten koira olisi käyttäytynyt. 

Tässä oli siis konkreettinen todiste siitä, miten meidän ihmisten käytös voi vaikuttaa kilteimpäänkin koiraan. Opettakaa siis lapsianne hyvissä ajoin kohtelemaan eläimiä oikein ja muistakaa myös itse tietynlainen varautuneisuus vieraita eläimiä kohtaan. Me voimme ilmaista itseämme sanoin ja kertoa toisille, kun meillä on paha mieli tai meihin sattuu. Koirat ja muut lemmikit eivät osaa puhua, joten niiden on pakko ilmaista itseään tosella tavalla. Jos me emme ymmärrä niiden hienovaraisia eleitä, on eläimen pakko osoittaa asia kovemmilla otteilla. Eläin on aina eläin ja niillä on omat tapansa ilmaista itseään ja tämä meidän ihmisten täytyy tiedostaa ja hyväksyä. Älkää jakako tappotuomioita lemmikeille ilman, että tiedätte taustoja. Muistakaa aina, että tappotuomion kohteena on jonkun rakas lemmikki, joka voi omistajalle olla aivan yhtä tärkeä, kuin oma lapsi. 

Sincerely yours: kara-x