Joulu on monelle sitä valoisaa ja iloista aikaa. Tehdään perusteellinen joulusiivous, leivotaan pipareita ja joulutorttuja, paketoidaan lahjoja, kaadetaan ja koristellaan kuusi. Näin meilläkin on joka vuosi joulua odotettu. Viime joulu oli valitettavasti erilainen. Meille saapui nimittäin musta joulu. Enkä tarkoita nyt säätä, vaikka sekin oli kyllä lumeton ja synkkä. Vain pari viikkoa ennen joulua jouduimme laskemaan rakkaan pappamme (ukin) haudan lepoon, eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että samaan aikaan minun 103-vuotias mummini (äidin puolelta) taisteli myös vuodeosastolla hengestään. Sekaannusten välttämiseksi selvennettäköön, että kyseesä oli siis minun isoisäni, eli Bellan ukki. Normaalisti, kun kirjoitan tänne "mamma ja pappa", tarkoittaa se minun vanhempiani, eli Bellan isovanhempia.
Rakkaan papan menettäminen oli meille kaikille kova paikka. Olen kuitenkin iloinen, kun pappa sai oikeuden kutsua itseään ukiksi edes vähän aikaa ja että hän pääsi Isabellan ristiäisiin. Hän sai nähdä ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa kastetilaisuuden ja kuulla, minkä nimen olimme tyttärellemme valinneet. Tiedän, että tämä oli hänelle itselleenkin hyvin tärkeää, mutta vielä tärkeämpää se oli minulle. Enpä arvannut, että tämä oli viimeinen kerta, kun näin papan, sillä vain viikko ristiäisten jälkeen hän nukkui pois. Hänen viimeiset sanansa jäävät ikuisesti mieleeni; "Isabella... Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi."
Vaikka otimme kaikki tämän menetyksen raskaasti, niin oli elämän kuitenkin jatkuttava ja surusta huolimatta saimme vietettyä ihan mukavan joulun. Bellan suurtakin suurempi lahjakasa tuskin yllätti ketään. Alla vielä muutama kuva koskien Bellan ensimmäistä joulua.
 |
| Bells ja lahjat... |
 |
| Mammalta ja papalta saatu unilelu, jonka nimesimme Justukseksi. |
Pyhien ajaksi saimme hetkeksi sulkea ikävät asiat mielestämme, vaan emmepä arvanneet, että joudumme hyvinkin pian jättämään hyvästit myös toiselle rakkaallemme. Vain muutama viikko joulun jälkeen nukkui myös mummi pois. Tähän olin itse pystynyt jollain asteella varautumaan. Olihan kyseessä hyvin iäkäs ihminen. Mutta vaikka näihin tilanteisiin kuinka yrittäisi varautua, niin jotenkin ne silti tulevat aina yllätyksenä ja kaipaus ja suru täyttää mielen. Mummi kuitenkin pääsi papan tavoin Isabellan ristiäisiin ja saimme napattua myös viiden sukupolven-kuvan. Minulle jäi isoisoäidistäni muistoja 23-vuoden ajalta ja vaikka Bella ei mummia muistakaan, niin jäi hänellekin ehkä kaikista muistoista se tärkein, nimittäin mummin hänelle kutomat villasukat. Nämä sukat olen kehystänyt tyttärelleni muistoksi hänen isoisoisoäidistään.
 |
| Villasukkien lisäksi kuvassa myös Heidiltä ja Kristalta saatu pupu. |
Olen tähän mennessä ollut niin onnellisessa asemassa, että minulla on ollut kaikki isovanhempani vielä keskuudessamme; molemmat mammat ja pappat, sekä vielä mummini. Tuntuu oudolta, kun on joutunut niin lyhyessä ajassa saattamaan kaksi läheistään viimeiselle matkalle. Uskon kuitenkin molempien kohdalla, että jos heidän lähtönsä olisi pitkittynyt, niin olisi myös kivut ja sairaalavuode tullut turhankin tutuiksi. Sellaista loppuelämää tuskin kukaan toivoo rakkailleen. Tämä ajatus teki omasta surutyöstäni hivenen verran helpompaa.
Näiden ikävien muistojen jälkeen, haluan päättää tämän kirjoituksen iloisempiin asioihin. Olimme nimittäin lauantaina Bellan kanssa ensimmäistä kertaa pulkkamäessä! Juusolta joululahjaksi saatu vauvapulkka osottautui erittäin mielekkääksi.
 |
| Myös Lily oli touhussa mukana. |
Sincerely yours: kara-x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti