... Porkkanaa ja päiväunia ...

Esimerkiksi vauvojen ruokavaliosta ollaan montaa mieltä. Se kun nyt vaan sattuu olemaan niin, että jokainen vauva on yksilö ja kaikille ei sovi sama ruokavalio tai pelkkä maito ei yksinkertaisesti riitä pitämään lapsen nälkää poissa. Ärsyttää lukea esimerkiksi keskustelupalstoja, kun lopputulos on aina sama;

Pahaa aavistamaton ja tietämätön äiti erehtyy kysymään tyhmän kysymyksen muilta mammoilta, että saakos meidän kuukauden ikäiselle Kerttu-Inkerille syöttää käpyjä? Siitähän muut mammat riemastuu. Päivittelyjä ja solvauksia satelee ja aina löytyy joku ylihuolehtiva äitsykkä, joka rehvakkaasti esittää oman mielipiteensä: "Meidän Erkki-Pekka imi tissiä 11-vuotiaaksi ja kasvoikin niin komeaksi pojaksi!" No hieno juttu! Erkki-Pekka käy varmaan edelleen hakemassa kaffe-maidot äidin tuotannosta!

Loppujen lopuksi vain uudet lukijat yrittävät edelleen kommentoida kirjoittajan alkuperäiseen kysymykseen ja saavat siinä sivussa seurata, kun Erkki-Pekan äiti on ajautunut kiivaaseen riitaan nimimerkin "Äippäliini81" kanssa, joka rohkeni olla sitä mieltä, että jokainen huolehtii omasta lapsestaan, niin kuin parhaaksi näkee.

Oletan, että jokaiselle ihmiselle on suotu edes pieni rahtunen maalaisjärkeä, jota olisi suotavaa käyttää näissä tilanteissa. Tämä on tarkoittettu, niin typeriä kysymyksiä esittäville, kuin ilkeille vastaajille. Ja ehkä vielä enemmän jälkimmäisille. Jos joku onneton ihan vilpittomästi ja nätisti pyytää muilta äideiltä mielipidettä johonkin, niin miksei tähän voi vastata ystävällisesti ja kohteliaasti? Kokevatko nämä muut äidit olevansa jotenkin parempia, kun omaavat mielestään ne ainoat oikeat mielipiteet? Oma tapa toimia on se oikea ja muut ovat auttamatta väärässä. 

Itse olen sitä mieltä, että kasvatustapoja on niin monta, kuin on vanhempaakin. Jokainen kehittää itselleen sen parhaimman tavan. Ja loppujen lopuksi, oltaisiinko me kaikki lopultakaan niin erilaisia, jos jokainen olisi kavatettu samassa muotissa?

Toisaalta ymmärrän ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että vauvalle ei saa antaa lusikallistakaan kiinteää ruokaa ennen puolenvuoden ikää tai että lapsen ei tulisi katsoa silmäystäkään televisiota, koska se on pahaksi. Suon näille ihmisille oman ajattelutapansa, joten toivon, että minullekkin suodaan omani. 

Bella on saanut maistelu-annoksia esim. porkkanasta jo 3 kuukauden iästä lähtien. Maito kun ei yksinkertaisesti pitänyt enää nälkää poissa, eikä neiti suostunut nukkumaan ollenkaan päiväunia. Nyt kuukautta myöhemmin on kiinteiden määrä kolminkertaistunut ja uusia ainesosia ollaan lisätty puolentoista viikon välein. Tyttö syö soseita hyvällä ruokahalulla. Iltavelli aloitettiin reilu viikko sitten ja kas kummaa, neiti on alkanut nukkumaan päiväunia! Tyttö nukkuu edelleen noin 8 tunnin yöunet. Päivittäinen niin sanottu "turha kiukuttelu" on hävinnyt melkein kokonaan. Bella on suurimmaksi osaksi erittäin aurinkoinen nyt, kun saa maidon lisäksi hieman tuhdimpaa sapuskaa ja saa nukuttua kunnon päiväunet. Äitikään ei valita. Muutama tunti omaa aikaa päivässä on aina tervetullut.

Ensilusikalliset.

En myöskään näe siinä mitään väärää, että laitan siksi aikaa lapselle piirretyt pyörimään, jotta saan täytettyä tiskinoneen tai laitettua lapselle ruuan valmiiksi. Täytyyhän lapsella toki muutakin tekemistä olla, kuin television töllöttäminen, mutta vähäisessä määrin en näe siinä mitään pahaa. Kaikki pienet lapset eivät toki edes halua katsoa piirrettyjä. Bella on ihan vastikään alkanut kiinnostumaan esimerkiksi Nalle Puhista. Ennen ainoa viihde oli äidin laulama Saku Sammakko. Ja uskokaa, kun sanon, että siinä tosiaan oli viihdettä kerrakseen. Sakua on itseasiassa tullut tässä muutaman kuukauden aikana laulettua koko loppu elämän tarpeiksi. Vaan mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

Toinen yleinen ajattelutapa tuntuu olevan se, että kun mukula tulee taloon, niin vanhempien elämä pyörii yksin omaan lapsen ympärillä. Itse olen tätäkin väitettä vastaan. Mikseivät vanhemmat voisi mennä kavereilleen istumaan iltaa tai ottaa lasin viiniä kotona lauantai iltana? Bella on liikkunut mukanamme jo muutaman viikon iästä alkaen. Viime viikonloppunakin olimme istumassa ystävämme kodassa iltaa ja hyvinhän Bellakin siellä pärjäsi. Maitopullo mukaan niin mikäs siinä ollessa. Hauskaa oli!

Pikku kotalainen.

Eli ei se, että perheessä on pieni lapsi tarkoita sitä, etteikö voisi mihinkään lähteä. Toki jos asiasta haluaa tehdä itselleen ongelman, niin mikäs siinä. Saattaa vaan pidemmän päälle käydä kotona istuminen hiukan ikäväksi. Tässäkin asiassa haluan korostaa, että jokainen tekee tavallaan, mutta jos joku toinen tekee asiat toisella tavalla, ei se tarkoita, että se olisi väärin.

Olen tässä nyt esittänyt aika vahvoja mielipiteitä ja haluan tähän loppuun vakuuttaa, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään toisin ajattelevaa. Mikäli siis joku tunnistaa itsensä tästä tekstistä ja loukkaantuu siitä, niin pyydän anteeksi. Nämä nyt vain sattuvat olemaan omia ajatuksiani ja uskon, että minulla on niihin oikeus.

Sincerely yours: kara-x