Edellispäivänä jouduimme jättämään hyvästit pitkäaikaiselle ystävällemme, Kalle-ponille.
Päivitän muut kuulumisemme viikonlopun aikana, sillä tämä postaus on omistettu vain ja ainoastaan Kallen muistolle.
Kalle saapui meille keväällä 2004, eli yhteisiä muistoja ehti kertyä kymmenen vuoden ajan. 28-vuotiasta pappaa jäi kaipaamaan, meidän ihmisten lisäksi, ponikaveri Mukelo. Mukelo oli vain 1-vuotias, kun se saapui Kallen kaveriksi, syksyllä 2004. Ei siis ihme, että pikkuponi on viettänyt nämä kaksi päivää hirnuen ja etsien rakkainta ystäväänsä. Lienee tarpeetonta todeta, että etsiminen on turhaa.
Tässä nyt muutama kuva vuosien varrelta.
Kallea kaipauksella muistaen! <3
Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee
Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
Ja aikaa ainoastaa kissankellot lyö
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
Pehmeimmät astella on suuret mannut ja maat
Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.
Sincerely yours: kara-x
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti